Anna mennä - lennä

¡Buenas noches! Täällä taas aika vierähtänyt nopeasti eteenpäin. Vieraita on käynyt täällä Aurinkorannikolla viikko toisensa perään enkä ole ehtinyt kirjoitella tänne blogiin mitään. Ajattelin kirjoittaa tällä kertaa siitä, kuinka harjoittelupaikkojen ohjaajat voivat olla todella erilaisia.  Olen tehnyt sosionomiksi opiskellessani parhaillaan suoritettavan harjoittelun lisäksi yhden harjoittelun. Opintoihini kuuluvan ensimmäisen harjoittelun sain hyväksiluettua työkokemuksellani. Aikaisempaa tutkintoa opiskellessani suoritin kolme harjoittelua. En siis voi sanoa, että olisin ollut harjoitteluissa paljon, mutta mielestäni jo sen verran, että niistä voin jotain kirjoittaa. Ja tuntuu siltä, että varsinkin harjoittelun ohjaajista on jo monenlaista kokemusta. Tarkoitan siis tällä harjoittelupaikalla olevaa ohjaajaa enkä opettajaa, joka ohjeistaa harjoittelua omalta koululta käsin. :) Harjoittelussa on aina omat positiiviset ja negatiiviset puolensa. Tarkoituksenahan on me

¡Hola! Feria-viikko alkoi maanantaina hienolla ilotulituksella. Ferialoma (suomalaiset tuntevat tämän loman paremmin syysloma -nimellä) alkaa lähestyä loppuaan, joten on hyvä aika päivitellä blogia. Alkuloma on mennyt vauhdilla, koska luonani oli vieraita Suomesta. Loppuloma onkin nyt aikaa panostaa koulutehtäviin ja löhöilyyn ja valmistautua ensi viikkoon. Lupasin kertoa enemmän espanjan kielen kurssistani ja siitä, kuinka se etenee. Meillä on valittavissa paljon verkkokursseja, joita voi sitten suorittaa täysin verkossa eli näillä kursseilla ei ole ollenkaan luentoja, joilloin pitäisi mennä istumaan fyysisesti koulun penkille. Valitsin tälle syksylle muutamankin verkkokurssin, mutta päällimäisenä niistä mainitsen espanjan kielen kurssin. Olen ollut tyytyväinen valintaani, koska espanjan kieli on kiinnostanut minua aina ja nyt, kun olen fyysisesti täällä Espanjassa ja kuulen kieltä päivittäin, on sen oppiminenkin tuntunut helpommalta. Olen siis espanjan kielen alkeisku

¡Hola! Viime viikon lenkkimaisema Viikot vierähtävät täällä todella nopeasti...olen ollut Espanjassa jo KUUKAUDEN! Olin alussa varma, että aika ei mene ollenkaan eteenpäin, mutta jo nyt mietin sitä, kuinka "joudun" kahden kuukauden päästä palaamaan Suomeen. Mutta ei pidä miettiä vielä sitä, vaan tosiaan tarkoituksena oli kirjoitella tällä kertaa tänne, miksi ihmeessä päätin suorittaa harjoitteluni juuri Aurinkorannikon suomalaisessa koulussa. Täältä olisi nimittäin löytynyt sosionomiopiskelijalle muitakin hyviä paikkoja. Ajatus siitä, että lähden suorittamaan harjoittelun ulkomaille, tuli jo silloin, kun aloitin opiskeluni. Niin kuin jo ensimmäisessä blogikirjoituksessa mainitsin, olen aina halunnut asua edes hetken ulkomailla. Äitini ystävä oli viime vuoden täällä Fuengirolassa töissä juuri tuolla Aurinkorannikon suomalaisessa koulussa. Hän kehui koulua sekä koko tätä aluetta usein viime talven aikana, josta sain sitten idean, että voisin mahdollisesti itsekin tul

Työmatkan auringonnousukuva Nyt kun harjoittelu on pyörähtänyt mukavasti käyntiin, on aikaa keskittyä taas muihin asioihin, kuten esimerkiksi tämän blogin päivittämiseen. Viime viikko vierähti aika pitkälti koulun tiloihin, oppilaisiin sekä henkilökuntaan tutustuessa.  Ajattelin nyt kertoa enemmän siitä, mitä oikein teen harjoittelussa. En siis ole pelkästään luokissa avustamassa oppilaita, vaan teen paljon muutakin. Aloitin jo viime viikolla siinä hirveässä tohinassa taukojumppaprojektin yhdessä fysioterapeuttiopiskelijan kanssa. Olemme suunnitelleet muutamia taukojumppia peruskoululaisille, jotka sitten opetamme kuudesluokkalaisille Liikkuva koulu -ohjaajille. Kuudesluokkalaiset saavat käydä ohjaamassa taukojumppia kaikille peruskoulun luokille. Tämän taukojumppaprojektin tarkoituksena on keskeyttää 75 minuutin pituiset tunnit hetkeksi ja saada pienen jumpan avulla keskittyminen kestämään tunnin loppuun asti. Olemme myös yrittäneet suunnitella oppilaille sellaiset jumpa

Lennolla Espanjaan oli aikaa pohdiskella hieman aikatauluja tulevalle viikolle. Päädyimme siihen lopputulokseen, että pitäisi ainakin käydä rannalla ottamassa aurinkoa sekä kiertelemässä kaupoilla shoppailun merkeissä. Sovimme, että käymme alkuviikosta pyörähtämässä Malagassa, joten päätimme suunnata sinne heti tiistaiaamuna. Päivä, jonka valitsimme Malagaan tutustumispäiväksi, sattuikin olemaan todella kuuma. Riittävästi pysähtelyjä ja varjossa kävelyä auttoivat kuitenkin selviämään kuumasta päivästä.  Matka taittui kätevästi junalla, joka kulkee suoraan Los Bolichesista Malagaan.  Ja nälkä iski tottakai heti perille päästyämme. Nautimme aamupalan nro 2.  Kiertelimme Malagan keskustassa nähtävyyksiä ja rakennuksia katsellen. Malagassa oli paljon nähtävää. Ystäväni ei ollut käynyt siellä koskaan ja minä olin tehnyt pikaisen visiitin sinne viime helmikuussa, Fuengirolan reissun yhteydessä. Aika kului hurjan nopeasti - myös tällaisen kärsimättömän ihmisen mielestä

Hahmottelin blogia jo ennen reissua aikani kuluksi, mutta blogin nimen keksiminen osoittautui loppujen lopuksi haastavammaksi kuin oletinkaan. Blogin nimi "Anna mennä - lennä" tuli pitkän pohdinnan jälkeen suoraan artisti Mikko Harjun uusimman biisin nimestä. Tämä paljastaakin jo sen, että kuuntelen Mikko Harjun biisejä, mutta miksi juuri tämä kyseinen kappale... no... koen, että lähtö tänne Espanjaan oli tosiaan yhden unelman toteutuminen ja itseni ylittäminen kaikelta osin. Välillä omien "rajojen" ylittäminen ja omalta mukavuusalueelta poistuminen kannattaa, jotta omista unelmistaan voi tehdä totta.  "Joka kuuseen kurkottaa, voi kaiken saavuttaa. Anna mennä, lennä. Rohkeus on ilmaista, voit kaiken tuhlata. Anna mennä, lennä."  Mikko Harju