Miksi juuri Aurinkorannikon suomalainen koulu?

¡Hola!

Viime viikon lenkkimaisema

Viikot vierähtävät täällä todella nopeasti...olen ollut Espanjassa jo KUUKAUDEN! Olin alussa varma, että aika ei mene ollenkaan eteenpäin, mutta jo nyt mietin sitä, kuinka "joudun" kahden kuukauden päästä palaamaan Suomeen. Mutta ei pidä miettiä vielä sitä, vaan tosiaan tarkoituksena oli kirjoitella tällä kertaa tänne, miksi ihmeessä päätin suorittaa harjoitteluni juuri Aurinkorannikon suomalaisessa koulussa. Täältä olisi nimittäin löytynyt sosionomiopiskelijalle muitakin hyviä paikkoja.

Ajatus siitä, että lähden suorittamaan harjoittelun ulkomaille, tuli jo silloin, kun aloitin opiskeluni. Niin kuin jo ensimmäisessä blogikirjoituksessa mainitsin, olen aina halunnut asua edes hetken ulkomailla. Äitini ystävä oli viime vuoden täällä Fuengirolassa töissä juuri tuolla Aurinkorannikon suomalaisessa koulussa. Hän kehui koulua sekä koko tätä aluetta usein viime talven aikana, josta sain sitten idean, että voisin mahdollisesti itsekin tulla tänne Aurinkorannikolle harjoitteluun. Aloin selvittelemään mahdollisia paikkoja, joissa voisin harjoitteluni suorittaa.

Moni sosionomiopiskelija, joka tulee Aurinkorannikolle harjoitteluun, menee harjoitteluun Aurinkorannikon seurakuntaan, Pacosin tuvalle. Pacosin tuvalla pyörii seurakunnan pitämä päiväkerho 3-6-vuotiaille lapsille. Muutama opiskelijakaverini oli siellä viime keväänä ja he tykkäsivät paikasta. En kuitenkaan halunnut hakeutua sinne, koska olin juuri lopettanut edellisen harjoittelun päiväkodissa ja halusin jotakin erilaista.
Ohjaajani täällä koululla ehdotti keväällä minulle myös Smart Work Plaza -nimistä paikkaa, jonka yksi tärkeimmistä tavoitteista on työhyvinvointi sekä se kuinka erilaisin toimenpitein ja järjestelyin työhyvinvointia voidaan kehittää. Vaikka minulla onkin jonkin verran liikunnan koulutusta ja omaa liikuntataustaa, ajattelin, ettei tällainen harjoittelupaikka ehkä vastaa täysin omaa tulevaa ammattiani.

Sillä aikaa kun olin selvitellyt näitä mahdollisia paikkoja, joihin voisin mennä, oli äitini jutellut ystävänsä kanssa, joka sitten otti minuun yhteyttä. Hän oli muuten vain puhunut koulun yhden työntekijän kanssa tilanteestani sekä kiinnostuksestani Espanjaa kohtaan ja tämä työntekijä oli sitten innostunut tästä ja pyysi, että ottaisin koululle yhteyttä. En tiedä, mitä kaikkea äitini ystävä oli minusta kertonut, mutta ilmeisesti se ja yhteydenottoni riittivät, koska sain aika pian vastauksen koululta, että he ottaisivat minut mielellään harjoitteluun syksyllä. Innostuin itsekin moninkertaisesti, kun kuulin, että saisin tehdä töitä Liikkuva koulu -hankkeen parissa, koska liikunta on minulle kaikki kaikessa!

Puisto, jossa pidämme ohjaajani kanssa touhuilukerhoa 1-2-luokkalaisille.

Viime viikolla meillä oli perjantaina siis järjestämämme harrastusmessut. Perjantai oli Kodin ja koulun päivä, jota vietettiin monessa suomalaisessa koulussa. (Ainakin uskoisin niin.) Olimme tehneet lasten kanssa jokaisesta harrastuksesta "mainokset", jotka kiinnitimme salin seinille. Koko sali oli täynnä erilaisia harrastuksia ja lapset toivat myös välineitä ja asuja muiden nähtäväksi. Ohjaajani oli saanut paikalle esimerkiksi seurakunnan edustajan sekä muutaman harrastuksen edustajia esittelemään lajeja. Messuilla riitti kävijöitä alusta loppuun vanhemmista ja opettajista isovanhempiin ja sisaruksiin.

Tällaiset plakaatit askartelimme messuja varten jokaisesta harrastuksesta.

Ensi viikko meillä onkin Ferialoma eli syyslomaviikko. Seuraavassa blogitekstissä ajattelin kertoa, kuinka espanjan kielen kurssini etenee sekä siitä, mitä kaikkea olen ehtinyt tehdä vapaa-ajalla täällä ollessani.

¡Adios!